Retki järvelle nimeltä Joutsenenpesä


Jos järven nimi on Joutsenenpesä, sen täytyy olla kaunis. Näin ajattelin, kun tutkailin seuraavaa retkikohdetta kartalta. Kaunis Joutsenenpesä olikin! Ja vain lyhyen matkan päässä Tampereelta. Viime viikkoisella Heramaanjärven retkellä aloitimme lähemmän tutustumisen Kangasalan Kaarinanpolkuun. Joutsenenpesän ja Norojärvet kiertävä reitti on myös osa Kaarinanpolkua ja sijaitsee lähellä Heramaanjärveä. Jätimme auton Norontien päähän (lähtöpaikka kartalla). Varsinaista parkkipaikkaa siellä ei ollut, mutta paikalla oli ainoastaan yksi auto ennen meitä, joten mahduimme hyvin. Lähdimme reitille n.15.30 perjantai-iltapäivällä.


Meidän retkeilyreitti merkitty punaisella katkoviivalla.


Sujahdettuamme tieltä varsinaiselle polulle, kävi nopeasti selväksi, että nyt oltiin todella upeassa mäntymetsässä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli reilut 15 astetta. Nenään tulvahti kangasmetsän kesäinen tuoksu. Nopeasti kävi myös ilmi, että paikka on muurahaistenkin suosiossa. Jos pysähtyi pidemmäksi aikaa, ne käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja lähtivät kiipeilemään kenkiä pitkin. Ehkäpä ne pitäisivät myös käärmeet loitolla. Päätimme kiertää rengasreitin vastapäivään. Ohitimme siis alkuun Norojärven laavun. Laavun ympäristöön tutustuttaisiin, kun kierros on tehty. Vaikka läheisen Jyväskyläntien äänet kuuluivatkin vielä melko selvästi, oli osassa puustoa runsaasti naavaa. Norojärvien ja Joutsenenpesän väliin jäi kaunis lampi, jonka ohitimme ennen Joutsenenpesää.

"Muu-a-hainen!".



Lampi Norojärvien ja Joutsenenpesän välissä.

Kaarinanpolun persoonallinen retkeilijä...ja muurahainen. :)

Lammen jälkeen saavuimme Joutsenenpesälle ja olihan se kaunis erämaajärvi! Järvi on 450m pitkä ja 350m leveä. Missään ei näkynyt muita retkeilijöitä, joten saimme ihastella Joutsenenpesää kaikessa rauhassa. Järveä ympäröi kaunis heinikko. Ehkäpä tämä on vaikuttanut siihen, että järvi on saanut nimekseen Joutsenenpesä. Olisipa ollut hienoa, jos jossain olisi näkynyt ihan oikea joutsenenpesä. Sellaista emme kuitenkaan bonganneet.




Joutsenenpesä.


Joutsenenpesän ympäristö oli varsin tasaista. Järven itäisellä rannalla oli pieni niemi, joka olisi ollut oiva taukopaikka. Meillä oli kuitenkin suunnitelma, että söisimme eväät juuri ennen metsätieosuutta. Kun kiersimme järven pohjoisosan, ei mitään sopivaa evästelypaikkaa tullutkaan enää vastaan. Päätimmekin jatkaa järven kiertävää polkua eteenpäin sen sijaan, että olisimme koukanneet Joutsenenpesäntielle reittimerkkien mukaisesti. Evästauko metsätien varressa ei houkutellut. Lisäksi järven kiertävä polku jatkui ihan kelvollisena. Järven eteläpäästä löytyikin isoja kiviä, joiden päällä oli hyvä haukata välipalaa. Samalla vietettiin tovi luontoa ihmetellen. 

Joutsenenpesä.







Kun tauko oli pidetty, palasimme takaisinpäin Joutsenenpesän rantaa ja jatkoimme metsätielle. Toinen ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut kiertää Joutsenenpesä loppuun ja palata tuloreittiä takaisin. Halusimme kuitenkin nähdä loputkin merkitystä reitistä. Ja täytyy sanoa, että suoriuduimme yllättävän kivuttomasti metsätieosuudesta. Osan matkaa saimme kuunnella tien vierellä solisevaa puroa. Myös lähistöllä kukkuva käki rytmitti kulkuamme. Tieosuuden lopussa oli iso oja ja ojan sammakonkututilanne piti tietysti selvittää. Pienenpieniä nutipäitä olikin ennätysmäärä.

Käsi kädessä.


Nutipäitä.

Kun olimme tallustelleet noin kilometrin metsätietä, sujahdimme taas polkua pitkin metsään. Ensin vastaan tuli alempi Norojärvi, jonka jälkeen oikealla puolella kohosivat komeat kalliot. Lapsille tämä edusti tietysti uutta kiipeilyhaastetta. Kun koko poppoo oli ylhäällä, oltiinkin kierretty koko reitti ja palattiin lähtöpaikan kauniiseen mäntymetsään. Eväsrepusta löytyi vielä yksi rusinarasia ja nekös maistuivat erinomaisilta. Pienimmäistä alkoi ihan laulattaa.








"Rusinaa lallallaa..."

Mittaa lenkille tuli kokonaisuudessaan n. 4 kilometriä. Tällä kertaa emme suunnanneetkaan heti takaisin kotiin, vaan insinöörimies oli järjestänyt meille yllätyksen. :) Suuntasimme laavulle, jossa ohjelmassa oli pannareiden paistoa trangialla. Edellinen porukka teki juuri lähtöä, joten saimme paistella pannarit kaikessa rauhassa. Ja hyvältähän ne sitten maistuivat hillon kera! Onneksi Norojärven rantaan pääsi pesemään tahmaisia tassuja. 










Olipa mukava retki! Tästä on hyvä aloitella viikonlopunvietto. Tällä kertaa metsässä vierähti 3,5 tuntia. Suurin yllätys tällä reitillä oli kyllä retken päätteeksi laavun läheisyydestä löytynyt korvasieni! Vaikka olenkin innokas sienestäjä, korvasienet jätän aina kasvamaan. Kävelimme pikkumatkan takaisin autolle ja käänsimme auton nokan kohti kotia. Kotona laitoimme saunan lämpiämään ja pyykkikoneen pyörimään. Tältä retkeltä jäi erityisesti mieleen kauniit järvet, kiva laavupaikka, muurahaiset, pannarit ja luonnonrauha. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!

Sisältää Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa 05/2020.

Lue lisää:


Korvasieni.

Juoksujalkaa takaisin autolle.


Kommentit

  1. Ihana blogi, jään ehdottomasti seurailemaan! Kauniita maisemia ja yksityiskohtia kuvissa. Josko vaikka itsekin joku kerta suuntaisi sinne Pirkanmaalle päin retkelle. Täältäkin löytyy tuollainen retkikaveri vuosikertaa -18. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Veera kommentistasi! :) Tuoreena bloggaajana otan enemmän kuin mielelläni palautetta vastaan. Ehdottomasti tutustun myös sinun blogiisi. Ja tervetuloa retkeilemään Pirkanmaalle, täältä löytyy hienoja paikkoja! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti