Siirry pääsisältöön

Iltapala Katajajärven laavulla Kangasalla



Oletko käynyt koskaan iltapalalla metsässä? Me ollaan. Ja täytyy sanoa, että toimii. 😊 Lomapäivä oli kulunut kaikenlaisissa muissa puuhissa. Oli maton- ja autonpesua, vieraita jne. Illansuussa mietin, että pitäisiköhän lähteä liikkumaan johonkin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että taidan pitää vapaapäivän. Kuuden maissa insinöörimies heitti ilmaan idean, että lähdettäisiinkö iltapalalle Katajajärven laavulle. Ei tarvinnut montaa kertaa houkutella. Hetken päästä oli koko poppoo autossa ja kaarsimme lähikaupan kautta läheiseen metsään. Tällä retkellä kuljimme pääasiallisesti omia polkujamme, lukuunottamatta lyhyitä pätkiä pitkin Kaarinanpolkua. Iltapalaa söimme Kaarinanpolun varressa olevalla Katajajärven laavulla (laavu kartalla).


Parkkeerasimme auton metsätien päähän ja lähdimme lompsimaan metsään. Kello oli tässä vaiheessa seitsemän illalla. Metsässä alkaa olla jo hämärämpää iltaisin, joten tällä kertaa jätin laajakulmaobjektiivin suosiolla kotiin. Valo ei olisi millään riittänyt. Metsä oli vielä varsin kostea päivän sateiden jäljiltä. Hyttysistä ei ollut juurikaan harmia ja matkasimme mustikkamättäältä toiselle. Isommat lapset keksivät heppaleikin, joka jatkuikin koko retken ajan.




Hetken matkaa kuljettuamme tulimme sähkölinjalle, jonka läheisyydessä kulkivat Kaarinanpolun pitkospuut. Muistikortille tallentui mm. kauniit vesipisarat juolukan lehdillä sekä kauniin lilana hehkuvat kanervat. Seuraavaksi eteemme tuli vadelmapensas, jonka kutsua meidän perheen marjahirmut eivät kyenneet vastustamaan. Ehkäpä kaikkein innokkain marjansyöjä on itse asiassa meidän taapero. Kun edellinen vattu oli juuri ja juuri syöty, kuului kantorinkasta jo "uudestaan".😋








Tällaisella ex tempore iltapalaretkellä eivät edes sähkölinjat latistaneet tunnelmaa. Itse asiassa ristiin rastiin menevät kaapelit ja tukipylvääthän muodostavat kiinnostavia kuvioita ja rytmejä. 😊






Sähkölinjan jälkeen vuorossa oli kaunista havumetsää, minkä jälkeen ohitimme Vähä-Halimajärven. Kävimme myös katsastamassa näkymät järven vieressä kohoavilta kallioilta.










Seuraavaksi oli vuorossa hiekkatiepätkä. Täällä oli selvästi kulkenut muitakin, koska tiellä oli kivistä muodostettu nuoli. Lapset halusivat tietysti tehdä omat nuolensa. Sitten jatkettiin matkaa nuolien osoittamaan suuntaan.




Sujahdimme tieltä takaisin metsään ja pian laavu alkoikin pilkottaa mäntyjen lomasta. Tyyni Katajajärvi oli todella kaunis näky, joten mikäs siinä oli laavun reunalla iltapalaa mutustellessa. Hetken ihmettelimme järven toisella laidalla näkyviä valkoisia pallukoita, kunnes tajusimme, että nehän ovat lumpeita. Lumpeenkukkia näkee harvemmin, joten ne piti tietysti saada muistikortille. Aikani kiertelin järveä ennen kuin löysin kohdan, josta pääsin tarpeeksi lähelle kaunokaista. Maistuipa muuten jogurttikin erinomaiselta, kun marjapitoisuus oli kohdillaan. 😊









Ennen kuin lähdimme takaisin autolle, bongasimme vielä pienenpienen sammakon järven rannasta. Voi kuinka hauraan näköinen se olikaan miniraajoineen. Järveen oli kaatunut mänty ja tarkemmin mäntyä tutkailtuamme huomasimme, että sen kellastuneet neulasethan olivat täynnä pikkuruisia sammakoita.






Kello oli jo sen verran, että oli aika lähteä takaisin autolle. Paluumatkalla ihmettelimme mm. osmankäämiä. Juuri ennen autoa löytyi niin hyvän näköinen herkkutatti, ettei sitä voinut jättää metsään. Harmiksemme jotkut muut herkkusuut olivat jo ehtineet apajille ennen meitä, joten sieni päätyi lopulta kompostiin. 


Olipas mukava retki! 😊 Matkaa kertyi vajaa 3 kilometriä ja aikaa metsässä vierähti parisen tuntia. Vahva suositus ex tempore iltapalaretkelle! Päivän hulinoiden jälkeen oli ihana rauhoittua metsässä. Ja toimi muuten myös lasten kohdalla. Kolmikko oli hetkessä unten mailla, kun päästiin kotiin.

Helpot eväät vain mukaan ja menoksi siis! Muista lähteä riittävän ajoissa liikenteeseen, ettei pimeä pääse yllättämään. Varmista myös, ettet eksy. Retkeile siis mahdollisuuksien mukaan tutussa metsässä tai ainakin kartan kanssa. Jos mukana on lapsia, kävelymatkan suhteen ei kannata olla liian kunnianhimoinen. Mukavaa retkeä! 😊 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Retki rauhalliselle Heramaanjärvelle Kangasalle

Perjantaina15.5.2020oli Suomen lasten metsäretkipäivä. Aamupäivästä satoi runsaasti räntää ja maa oli ihan valkoinen. Jotain epämääräistä tipahteli taivaalta myöhemminkin. Huomasin vilkuilevani vuoroin kelloa ja vuoroin ikkunasta ulos. Metsäretkipäivän kunniaksi pitäisi päästä metsään. Onneksi räntäsade loppui. TälläkertaaretkipaikaksivalikoituiKangasalan Lihasulassa sijaitseva Heramaanjärvi. Taas kerran ihan uusi retkipaikka, jipii! Heramaanjärven reittion osa Kaarinanpolkua, joka on 60 km:n mittainen vaellusreitistö. Kaarinanpolku alkaa Kangasalan Lihasulasta ja kiemurtelee Kangasalan läpi aina Taivalpirtille asti. Kaarinanpolulta on myös yhteys 50 km pitkälle Lempäälän Birgitanpolulle. Itse olen tykästynyt rengasreitteihin, minkä vuoksi en ollut aiemmin perehtynyt Kaarinanpolkuun. Kannatti tutustua, sillä Kaarinanpolultakin löytyy rengasreittejä! Jätimme auton Säynäjärventien ja Heramaantien risteykseen, jossa meitä ennen oli vain yksi auto (lähtöpaikka kartalla). Varsinaista park…

Retki Nokian saaristoon - upeita järviä ja jännitystä

Maanantaina 4.5.2020 oli taas metsäretkipäivä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Nokian saaristo. Kerran aiemmin olemme pyörähtäneet siellä kaksin miehen kanssa. Alue teki jo silloin vaikutuksen. Jostain syystä emme olleet kuitenkaan palanneet sinne koko perheen voimin. Ehkäpä suurimpana syynä on ollut se, että varsinaistamerkattuarengasreittiäsieltäeilöydy. Nokian saaristohan on oiva retkeilypaikka siinä mielessä, että sinneonlyhytmatkamyösTampereelta. Siellä olis mahdollisesti olisi myöskään ruuhkaa johtuen juuri merkattujen reittien vähyydestä.
Tutkailin Karttapaikan karttaa alueesta, millä perusteella päätimme lähestyä Nokian saaristoa Pinsiöntieltä Porrasjärven kohdalta lähtevää polkua pitkin. Saavuttuamme paikalle huomasimme kyllä polun pään, mutta parkkipaikkaa ei polun päässä ollut. Jätimme auton vähän matkan päähän. Aurinko paistoi ja sitruunaperhoset lentelivät ympärillämme, kun lompsimme Pinsiöntietä kohti polkua. Alkuun matka sujuikin ihan mallikkaasti. Jossain kohtaa pol…

Hossan lumoissa osa 2/4 Julma-Ölkky

Hossan lomamme toisena päivänä oli valloitusvuorossa Julma-Ölkky. Julma-Ölkky ja värikalliot ovatkin Hossan tunnetuimmat luontokohteet.Julma-Ölkkyon Suomensuurinmaanhalkeamaanmuodostunutkanjonijärvi. Se on syntynyt noin 2 miljardia vuotta sitten. Järvi on 3 km pitkä ja kapeimmasta kohdastaan vain 10 m leveä. Syvyyttä sillä on 50 m. Julma-Ölkky on osa Hossan kansallispuistoa, vaikka sijaitseekin Kuusamon puolella. 
Jo luontokeskuksella meitä varoiteltiin, ettei reitti olisi välttämättä kaikkein miellyttävin lasten kanssa kierrettäväksi. Melko paljon on tullut luontopolkuja tallattua koko perheellä, joten lähdimme Julma-Ölkyllekin luottavaisin mielin. Julma-Ölkyllä on kaksi reittivaihtoehtoa. Koko järven kiertävä Ölökyn ähkäsy on 10 km pitkä. Lyhyempi vaihtoehto on 5 km pitkä Ölökyn ylitys, jolloin järvi ylitetään puolessa välissä riippusiltaa pitkin. Meille riittäisi vallanmainiosta Ölökyn ylitys. Reitit edustavat muuten Hossan kansallispuiston vaativimpia rengasreittejä sisältäen runsa…